Vinter

 

Kallt, frostigt, bländande och skimrande vidder så långt ögat når, vackra mönster överallt. Tyder inte allt detta på hopp och liv även om kylan biter i skinnet och gör sig påmind om fara.

 

Under det tjocka stjärntäcket döljer sig den frusna jorden. Det jordiska har fått ett skydd så det kan bevara livet i fröna, ett skydd av små, små vita stjärnor, ljusglimtar samlade lager på lager.

 

Natten faller, mörkret tätnar, kylan smäller och ekot skallar. Det totala mörkret uteblir dock, tack vare det vita täcket.

 

När så jorden börjar vända sig mer och mer mot solen värmer den och ger mer ljus dag för dag. Det frusna smälter och börjar alstra nytt liv.

 

Winter

 

Cold, frosty, glaring and shimmering widths as far as you see with your eyes, beautiful patterns everywhere. Doesn´t all this show us hope and life even if the chilliness bites at the skin and reminds of danger.

 

Under the thick blanket of stars the frozen soil hides. The earthly ground has got a protection so it is able to maintain the life in the seeds, a protection of small,small white stars,gleams of light collected in stocks.

 

The night is falling, the dark becomes thicker, the chilliness slaps and the echo resounds. The total darkness stays away thanks to the white blanket.

 

When the earth again starts to turn more and more towards the sun it warms and gives more light day for day. The frozen ground melts and starts to produce new life.

 

 

Talvi

 

Kylmä, pakkas, häikäväisiä ja päilyviä kuvia niin kauas ko silmä näkkee, kauhniita möysteriä joka paikassa. Eikos tämä näytä toivoa ja elämää vaikka pakkanen purree ihoa ja muistuttaa vaaraa.

 

Sen paksun tähti peiton alla se kylmetty maa piilottaa itteä. Se maalinen oon saanu suojan ette se saattaa säilyttää elämän siemenissä, suoja pikku, pikku tähistä, valopilkuista puettu monheen kerthaan.

 

Yö tullee, pimmeys taajantuu, pakkanen paukkuu ja kaiku kuuluu. Se tävvelinen pimmeys ei tule sen vuksi ko se valkea peitto löytyy.

 

Ko mailma taas alkaa käänthyyn enämpi ja enämpi aurinkhoon se antaa enämpi lämpöä ja valoa. Kaikki paletunheet sullavat ja alkavat antamhaan uutta elämä.Vinter

 

Kallt, frostigt, bländande och skimrande vidder så långt ögat når, vackra mönster överallt. Tyder inte allt detta på hopp och liv även om kylan biter i skinnet och gör sig påmind om fara.

 

Under det tjocka stjärntäcket döljer sig den frusna jorden. Det jordiska har fått ett skydd så det kan bevara livet i fröna, ett skydd av små, små vita stjärnor, ljusglimtar samlade lager på lager.

 

Natten faller, mörkret tätnar, kylan smäller och ekot skallar. Det totala mörkret uteblir dock, tack vare det vita täcket.

 

När så jorden börjar vända sig mer och mer mot solen värmer den och ger mer ljus dag för dag. Det frusna smälter och börjar alstra nytt liv.

 

Winter

 

Cold, frosty, glaring and shimmering widths as far as you see with your eyes, beautiful patterns everywhere. Doesn´t all this show us hope and life even if the chilliness bites at the skin and reminds of danger.

 

Under the thick blanket of stars the frozen soil hides. The earthly ground has got a protection so it is able to maintain the life in the seeds, a protection of small,small white stars,gleams of light collected in stocks.

 

The night is falling, the dark becomes thicker, the chilliness slaps and the echo resounds. The total darkness stays away thanks to the white blanket.

 

When the earth again starts to turn more and more towards the sun it warms and gives more light day for day. The frozen ground melts and starts to produce new life.

 

 

Talvi

 

Kylmä, pakkas, häikäväisiä ja päilyviä kuvia niin kauas ko silmä näkkee, kauhniita möysteriä joka paikassa. Eikos tämä näytä toivoa ja elämää vaikka pakkanen purree ihoa ja muistuttaa vaaraa.

 

Sen paksun tähti peiton alla se kylmetty maa piilottaa itteä. Se maalinen oon saanu suojan ette se saattaa säilyttää elämän siemenissä, suoja pikku, pikku tähistä, valopilkuista puettu monheen kerthaan.

 

Yö tullee, pimmeys taajantuu, pakkanen paukkuu ja kaiku kuuluu. Se tävvelinen pimmeys ei tule sen vuksi ko se valkea peitto löytyy.

 

Ko mailma taas alkaa käänthyyn enämpi ja enämpi aurinkhoon se antaa enämpi lämpöä ja valoa. Kaikki paletunheet sullavat ja alkavat antamhaan uutta elämä.Vinter

 

Kallt, frostigt, bländande och skimrande vidder så långt ögat når, vackra mönster överallt. Tyder inte allt detta på hopp och liv även om kylan biter i skinnet och gör sig påmind om fara.

 

Under det tjocka stjärntäcket döljer sig den frusna jorden. Det jordiska har fått ett skydd så det kan bevara livet i fröna, ett skydd av små, små vita stjärnor, ljusglimtar samlade lager på lager.

 

Natten faller, mörkret tätnar, kylan smäller och ekot skallar. Det totala mörkret uteblir dock, tack vare det vita täcket.

 

När så jorden börjar vända sig mer och mer mot solen värmer den och ger mer ljus dag för dag. Det frusna smälter och börjar alstra nytt liv.

 

Winter

 

Cold, frosty, glaring and shimmering widths as far as you see with your eyes, beautiful patterns everywhere. Doesn´t all this show us hope and life even if the chilliness bites at the skin and reminds of danger.

 

Under the thick blanket of stars the frozen soil hides. The earthly ground has got a protection so it is able to maintain the life in the seeds, a protection of small,small white stars,gleams of light collected in stocks.

 

The night is falling, the dark becomes thicker, the chilliness slaps and the echo resounds. The total darkness stays away thanks to the white blanket.

 

When the earth again starts to turn more and more towards the sun it warms and gives more light day for day. The frozen ground melts and starts to produce new life.

 

 

Talvi

 

Kylmä, pakkas, häikäväisiä ja päilyviä kuvia niin kauas ko silmä näkkee, kauhniita möysteriä joka paikassa. Eikos tämä näytä toivoa ja elämää vaikka pakkanen purree ihoa ja muistuttaa vaaraa.

 

Sen paksun tähti peiton alla se kylmetty maa piilottaa itteä. Se maalinen oon saanu suojan ette se saattaa säilyttää elämän siemenissä, suoja pikku, pikku tähistä, valopilkuista puettu monheen kerthaan.

 

Yö tullee, pimmeys taajantuu, pakkanen paukkuu ja kaiku kuuluu. Se tävvelinen pimmeys ei tule sen vuksi ko se valkea peitto löytyy.

 

Ko mailma taas alkaa käänthyyn enämpi ja enämpi aurinkhoon se antaa enämpi lämpöä ja valoa. Kaikki paletunheet sullavat ja alkavat antamhaan uutta elämä.