Mångubben dansar och ler men är tom och död inombords. Han är ombytlig, ena gången lyser han med hela glansen för att nästa gång bara visa en strimma. Han visar alltid samma sida mot omvärlden, visar aldrig baksidan.
Ljuset är så klart så den bästa inte kan ana att ljuset är stulet att han inget ljus själv har.
Han tjusar med sitt sken ger romantiska känslor, dragningar så att fisken blir ett lätt byte. Den som inte tar sig i akt kan dras ut mot havets djup.
Månen svävar ensam, men går hand i hand med det jordiska. Han vill bara lysa utan värme och får mången att luras av och tro på äktheten i hans sken. Han vill bara dansa ett tag och sen avta och försvinna.
Har du frågor?
Ekot i rymden ger svar.
The love of the moon.
The moon dances and smiles but he is empty and dead inside. He is very changeable, once he shows the whole body and next time he only shows a stripe. He always shows the same side for the world, he never shows the back side well-mannered as he is never to show the back for the audience.
The light is so clear so you´ll never be able to understand that the light is stolen.
He charms, gives romantic feelings attracts so the fish will be an easy prey. Who isn´t on his guard can be pulled to the depth of the sea. The eternal thirst he is trying to slake with the water of the earth.
The moon floats alone but he walks hand by hand with the earth. He just wants to shine without warmth and cheats many people to believe in his genuineness. He just want to dance a while than slowly disappear.
Have you any questions?
The echo in the space gives the answer.
Stina Rova
Kuu
Kuu tansaa ja hymyilee mutta se oon kuolu ja tyhjä sisältä. Se oon kauhean vaihtelva, yhenä kertana se näyttää kokohnaisena, toisela kerrala se ei näytä ko vilauksen. Se näyttää aina saman puolen mailmale, ei näytä koskhaan takapuolta, hyvin kasvatettu ko hän oon ette ei näyttä takapuolta kattelijalle.
Valo oon niin kirkas ette ei koskhaan saata aavistaa ette valo ei ole ko varastettu, ette sillä ei yhthään valoa ole.
Se ihastuttaa antaa romanttisia tuntheita ette kala tulis helpoks pyyöks. Joka ei ole vahiissa saatta vettäntyä meren syvvyytheen. Sen iänkaikkisen janon hän yrittää sammuttaa mailman veelä.
Kuu kullailee yksin mutta käsi käessä sen maalisen kansa. Se halvaa vain loista ilman lämpöä ja saapi monen uskhoon hänen totelisuutheen. Se halvaa vain tansata vähän aikaa ja sitten vähän kertaa kaota.
Onkos sulla kysymyksiä?
Kaiku avaruuessa antaa vastauksen.
Stina Rova